Elokuun viimeinen

En pysy nykyään enää päivissä mukana, hyvä kun edes kuukausissa. Tänään on elokuun viimeinen ja huomenna alkaa syyskuun ensimmäinen, mikä tarkoittaa syksyn todellista alkua ja opiskelujen jatkumista.

Kaunis kesä, kiitos kun annoit minun rentoutua ja nauttia täysin rinnoin. Olen valmis ottamaan vastaan syksyn ja kaiken uuden sekä vanhan, mitä se tuo tullessaan. Uuden opiskeluvuoden, projekteja, toivottavasti myöhemmin syksystä töitäkin.

Tämä rapujuhlien jälkeinen sunnuntai on ollut hyvä. Työpöydän olemassaolo oli ehtinyt kesän aikana jo unohtua, mutta sekin on nyt siivottu ja olen asettunut sen ääreen ensimmäistä kertaa kevään loppumisen jälkeen. Sopivan organisoituna arki sujuu paremmin, ja sitä onkin lähdetty nyt rakentamaan spontaanin ja leppoisan kesän jälkeen. Kalenterini yksikään sivu tämän vuoden puolella ei näytä todellakaan alla olevalta. Kuva on otettu jo aikaa sitten niin kuin joku tarkkasilmäinen voikin päätellä.

Tähän hetkeen ja fiilikseen sopii täydellisesti Eva & Manu -artistiparin tuore albumi Cinnamon Hearts. Lähetän miljoona tykkäystä ja sydäntä niin albumille kuin parin tarinallekin. He ovat ranskalais-suomalainen pariskunta, lähteneet kiertämään aikoinaan Eurooppaa ja tekemään kappaleita. Matkan aikana he ovat päässeet solmimaan levytyssopimuksen, ja ovat julkaisseet tähän mennessä tietääkseni kaksi albumia.

Kahvikuppi vieressä, kirjoituksen virratessa ja rauhallista musiikkia kuunnellen on hyvä ottaa vastaan huomenna alkava syksy, syyskuu ja alkava viikko, joka aloittaa jälleen opiskelut ja työnteon.

Toivotan rauhallista sunnuntaita jokaiselle.

Tivoli

Huvipuisto Tivoli on jokaisen Kööpenhaminassa vierailevan must-see paikka, sen väitteen voin itsekin vahvistaa. Hauskinta on, että puisto sijaitsee aivan keskustassa kaupungintalon ja rautatieaseman välissä, mutta on aivan oma maailmansa. Porttien sisällä todellakin unohtaa olevansa kaupungissa. Saavuimme huvipuistoon ilta-seitsemän aikoihin, jotta saisimme nauttia vähitellen kauniisti hämärtyvästä alueesta, joka on täynnä upeita valoita ja valaistusta.

Ravintolat alueella ovat hintavia (Kööpenhaminankin mittapuulla), joten jos edullisesta lounaasta tai illallisesta haluaa nauttia, niin vatsat kannattaa täyttää ennen Tivoliin saapumista. Noin jotakuinkin yleensä huvipuistoista ei niin kiinnostuneena ihmisenä tämä kokemus oli kyllä kiitettävä.

Yllä oleva laite näytti ihan ookoolta. Korkeista paikoista ja hyvistä maisemista kiinnostuneena sinne piti siis päästä. Todistettava on, että en todellakaan osannut arvioida, kuinka kreisi kreisi kreisi tämä laite oli. Kuvasta ei todellakaan hahmota, kuinka korkea tuo torni on, jonka huippupisteeseen asti nousevat vaijerit. Istut keinussa parin rautaketjun varassa, nouset ihan hi-ton korkealle ja keinu heiluu tuulessa. Pyörit kovalla vauhdilla ympäri kaupunkia ja jos ketju irtoaisi, lentäisit vaakatasossa kauas Tivolin ulkopuolelle (okei, viimeisessä saattaa olla hieman liioittelun varaa). Joka tapauksessa laite oli benji-hypynkin hypänneelle allekirjoittaneelle aika pelottavan siisti kokemus. Onneksi kävin.

Kööpenhamina

Viimeinen reissu tältä kesältä on takana. Neljä päivää Kööpenhaminassa, josta puolikas päivä Malmössä. Matkaan mahtui paljon pyöräilyä, maisemista nauttimista, kaupungissa elämistä ja muun muassa vierailu Tivoliin. Myös hyvien vaatebrändien omissa liikkeissä, joita ei yllätys yllätys Suomesta löydy kuten Samsøe Samsøe, Norse Projects ja Wood Wood, liikkeissä vierailtiin (tietysti).

Kööpenhaminassa hintataso on Suomea jonkin verran korkeammalla, joten sinne ei halvan tavaran perässä kannata lähteä ostoksille. Kuitenkin, siellä on useita mahtavia niin vaate- kuin design-merkkien liikkeitä, joita ei Suomesta löydy. Myös ihmiset tuntuivat olevan keskiverroin suomalaisia tyylikkäämpiä, tai kiinnostuneempia muodista, kuinka asian haluaa ilmaista.

Kaupunki on ihan mahtava kaupunki siinä mielessä, että missään muualla ei kyllä näe yhtä paljon pyöräileviä ihmisiä. Pyöräteitä on melkeinpä joka paikassa ja ne tuntuvat olevan usein leveämpiä kuin jalkakäytävät. Toivoisin Helsinkiinkin lisää pyöräilijät huomioon ottavia reittejä. Rakastan pyöräilyä, ja se on kesällä liikkumismuotona ylivoimaisesti paras - raikasta ilmaa, nopeasti tai sitten hitaammin (omasta tahdosta riippuen) vaihtuvat maisemat, itse valittu reitti ja vapauden tunne.

Vuokrasimmekin siis parina päivänä pyörät, mikä oli ehkä paras valinta ikinä. Emme liikkuneet julkisilla ollenkaan. Keskusta on aika kompakti, ja kävely ja pyöräily riittivät loistavasti meille.

Kolmantena päivänä pyöräilimme Kastelletin takaa katsomaan Pieni Merenneito -patsasta. Suomalaiset (minä mukaan lukien) ihmettelevät, miksi turistit tulevat katsomaan Suomessa Sibelius-monumenttia. Tätä pikku merenneitoa katsoessamme mietimme, että taidamme olla juuri nyt niitä Sibelius-monumentti-turisteja, mutta vain Tanskan maalla. Mutta olihan tuo nyt käytävä katsastamassa.

Hotellimme sijaitsi Vesterbrossa aivan keskustan ja rautatieaseman lähellä, joka oli loistava sijainti meille. Ennen matkaa luin, että Vesterbro olisi vähän kuin Helsingin Kallio, mutta tähän en oikein päässyt samaistumaan. Ehkä, ehkä ei. En nähnyt kovin paljon yhtäläisyyksiä - muuta kuin että sekin sijaitsi juuri hieman ydinkeskustaa sivummalla.

Tässä pari kuvaa Vesterbrosta. Aika tyylikästä, eh? Kielenä Tanska ei koskaan ole kiinnostanut minua. Nyt kaupungissa sitä taas kuullessani huomasin kuitenkin, ettei se nyt aivan niin ikävältä kuulosta kuin kuin joissakin tanskalaisissa TV-sarjoissa.

Alla vielä perinteinen turistikuva Nyhavnista, joka oli kyllä todella suloinen satamaranta, erittäin tunnistettava ja ilmeinen.

Matka oli kaikinpuolin mahtava, onnistunut ja rentouttava. Kotiinviemisiksi sain ostettua huimat kolme erilaista vihkoa, kyllä. Löysin muutaman loistolöydön, vihkointoilija kun olen. Nytpä on siis inspiraatiovihkoa kerrakseen, kohta on pakko päästä kirjoittamaan ja piirtämään niihin. Neljän päivän totaalisen lomailureissailun jälkeen tekeekin mieli jo päästä hommiin, ja alkaa puuhastelemaan vaikka mitä projekteja. Toivottavasti aikaa ja intoa riittää. Vielä on muutamia päiviä ennen koulun alkua, jännittävää! Nimittäin koulun suhteen kuviot ovat tulevana syksynä aivan uudet. Siitä ehkä lisää myöhemmin. Nyt aion ottaa vielä mahdollisimman "rennosti" eli tehdä niitä hyvältä tuntuvia juttuja: urheilla, suunnitella tulevaa syksyä, täyttää inspiraatiovihkoa ja nukkua pitkään.

Päivät vaihtuvat syksyyn

Lomalla on tullut oltua nyt reilu viikko. Kertoo varmaan jotakin, että kirjoitin aluksi kaksi viikkoa, kunnes pysähdyin miettimään tarkemmin. Ensimmäisen lomaviikkoni säästä ei ole paljon puhuttavaa, mutta sen voin sanoa, että olen valittanut siitä varmasti vähemmän kuin kaikki kesä-/heinäkuussa lomalla olleet - joilla on siis kaikilla ollut vähintään satamiljoona kertaa parempi lomasää kuin minulla. En anna luontoäidin häiritä rakasta lomaani, miksi pilata muuten hyvää aikaa harmittelulla? Aina voi nauttia sateen suojassa kirjasta, ja tosiasiassa, mikäpä sen parempaa rentoutumista olisi?


Tältä näytti eräs aamuni, autenttisen ihanalta.

Kunnes kuvaan otti mukaan Macbookin. (Jota en kuitenkaan käyttänyt.) Kuvien tarkoituksena on vain muodostaa kuvasarja, joka kuvaa muuten täydellistä aamua, mutta yhteen kuvista on joutunut tuo nykyelämään tiiviisti kuuluva ja välttämätön aparaatti. Se on kuvasarjan virhe ja oikku.

Nautin siis aamusta loistavan kahvin ja Mika Waltarin kirjan Yksinäisen miehen juna kanssa, joka kertoo tuoreesta Helsingin yliopiston jonkin humanistisen aineen(?) ylioppilaasta. Tämä nuori pojankloppi lähtee yksin reilaamaan Eurooppaan löytääkseen parempaa ruohoa tien toiselta puolen. Kirja on ehkä hieman tylsähkö, mutta sopivan rauhallinen ja mietteliäs tämmöisiin kesäpäiviin. Aion sen siis vielä lukea loppuun, olen jo melkein lopussa.


Se että tänään on maanantai, tarkoittaa sitä, että yksi lomaviikko Suomessa on takana, ja seuraava arkiviikko on alkamassa Kööpenhaminassa. Pääsen nauttimaan pyöräilystä pitkin kaupunkia - kuinka kauan olen siitä haaveillutkaan. Kaupunki on minulle uusi tuttavuus, mutta jotenkin toisaalta niin tuttu. Olenhan koko elämäni kuullut siitä ja nähnyt tietysti lukemattomat määrät kuvia. Tällä hetkellä seuraan Netflix-sarjaa Silta, joka ansaitsee täydet suositukseni. Sarja sijoittuu Kööpenhaminan ja Malmön välille.


Kuitenkin, ihanaa päästä palloilemaan Tanskan pääkaupunkiin. Säitä on lupailtu, toisin kuin tänne Suomeen. Saa nähdä mitä kaikkea ehdimme matkalla kokea. Seuraavat kuvat varmaankin sitten Kööpenhaminan maankamaralta. Siis, laters, jok' ikinen!