Työpöydällä

Työpöydällä on tällä hetkellä ihan hyvin työnsarkaa. Joka aamu herään mielelläni suhteellisen ajoissa ja aloitan päivän keittämällä aamupuuroa ja kahvia. Sitten voikin siirtyä työpöydän ääreen tekemään hommia aamupäiväksi. Alla olevan kuvan Finnish Design Yearbook ei tosin liity mihinkään työhön tai kouluun liittyvään sanaan. Valitettavasti? ;-) Pöydälläni lepäävä opus on uusin vuosikirja vuosimallia 2014-2015, ja kyseessä on siis tuore katsaus suomalaiseen muotoiluun.

Kirjasta voisi valehtelematta kuvata joka sivun, ja olen lukenut kirjan läpikotaisin teksteineen. Erittäin kiinnostava teos ja todella mukaansa tempaavia haastatteluja liittyen designiin. Raikas ulkonäkö myös miellyttää minua, ja kirja onkin päässyt kunniapaikalle kirjahyllyssä.

Seuraan design-alaan liittyviä uutisia ahkerasti ja toivon pääseväni tulevaisuudessa työskentelemään alan parissa - se millä tavoin, ei ole vielä ollenkaan selvä.

Olen ylpeä Suomi-muodista ja tällä viikolla sydäntä on lämmittänyt muun muassa se, että suomalaisten lahjakkaiden muotisuunnittelijoiden upeita mallistoja on ollut Pariisin muotiviikoilla esiteltävänä, ks. http://arts.aalto.fi/en/current/news/view/2014-09-25/.

Nyt taidan poikkeuksellisesti nauttia varmaan vielä rauhallisesta aamusta hetken ja jatkaa Tove Janssonin elämänkerran lukemista. Mukavaa tiistaiaamua!

Kun oikeustiede alkaa kiinnostaa

Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin aidosti kiinnostuvani oikeustieteestä. Satunnaisia kiinnostumisia on toki ollut aiemminkin, mutta erityinen aihe, tekijänoikeudet ja immateriaalioikeus (josta en koskaan aiemmin ole voinut uskoa olevani kiinnostunut) veivät mielenkiintoni. Miten sitten löysin yhtäkkisen kiinnostuksen?

Ensin, pari viikkoa sitten törmäsin hyvin mielenkiintoiseen suomalaiseen muotioikeusblogiin: http://www.muotioikeus.com. Viime perjantaina puolestaan olin luennolla liittyen tekijänoikeuslakiin erityisesti valokuvaan, taiteeseen ja elokuvaan liittyen. Huomasin, että oikeustieteellä on mielenkiintoisia rajapintoja asioihin, joista olen myös itse kiinnostunut (mm. muoti, design ja valokuvaus). Tätä kautta aukesi siis uusi kiinnostava maailma.

Huomasin, että haluaisin oppia aiheesta lisää. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen avoimissa yliopisto-opinnoissa ei tosin näytä löytyvän mitään kurssia tähän liittyen, tai sitten en vain osaa etsiä oikeasta paikasta. Pohdittavaksi siis tällä kertaa jää, miten oppia alasta lisää. Painan asian mielen perukoille, ehkä jotain vielä tulee vastaan. Ja jään seuraamaan mielenkiintoista muotioikeusblogia! Mahtavaa löytää uusia näin kiinnostavia aiheita käsitteleviä blogeja.

Valokuvat ovat tällä kertaa syksyn 2011 Pariisin matkalta. Ihanan rujoja, kauniita kuvia. Tänään on jännittävä päivä, sillä kuvaan kouluprojektia varten suunnittelemani kuvasarjan. Tähän mennessä olen kuvannut lähinnä joissakin tapahtumissa, matkoilla ja kun mielenkiintoisia kuvausaiheita tulee vastaan. En ole joutunut suunnittelemaan kuvasarjaa etukäteen, ja miettimään mitä haluan sillä viestittää - puhumattakaan siitä että minun pitää kuvata kuvasarja, joka vastaa tehtävänantoa.

Tämä on jännittävää mutta myös hyvin opettavaista, ja olen huomannut syksyn aikana oppivani valokuvaamisesta paljon. Kurssi lähestyy loppuaan mutta toivotaan, että saan tänään hyvät kuvat kuvatuksi, joihin voin olla tyytyväinen. Mukavaa viikon alkua!

Pää pyörällä

Aiheita riittäisi mutta aikaa kirjoittaa ei ole loputtomasti. Odotan rauhallisia syysiltoja, kun saan käpertyä sohvalle, juoda kahvia ja teetä sekä lukea ja kirjoittaa. Haluaisin myös aloittaa uuden harrastuksen, piirtämisen ja maalaamisen. Syksyn kurssit Helsingissä ovat aika lailla jo käynnissä ja ryhmäkoot täynnä, mutta tavoitteena on ensi keväänä osallistua jollekin kurssille. Nuorena piirtäminen oli mahtavaa, mutta miksi se jäi? Miksi pitäisi tulla tylsäksi aikuiseksi. Siihen en taivu.

Alla olevan kuvan nappasin eräältä Töölön sisäpihalta. Kuva ja erityisesti ylhäällä aukeneva taivas symboloi minulle mahdollisuuksia. Pienikin voi ponnistaa pitkälle. Olen pohtinut paljon sitä, mitä haluan tehdä, seuraavaksi. Yksi sivu sulkeutuu tämän syksyn aikana, ja sen jälkeen kaikki on taas kiinni omista valinnoista - mitä haluan tehdä ja mihin lähteä mukaan. En ole vielä varma. Mutta onneksi ei vielä tarvitsekaan olla.

Haluaisin parantaa blogin ulkoasua, mutta olen tullut laiskaksi näiden säätöjen tekemisessä. En ole jaksanut perhetyä asiaan tarkemmin, mutta jossakin vaiheessa tätä ulkoasua on pakko vähän värkätä, se on selvä. En pidä ulkoasua tällä hetkellä kovinkaan hurmaavana.

Mahdollisuuksien viidakko

Tämän hetken ja oikeastaan jo pidemmänkin ajan murhe liittyy mahdollisuuksien määrään ja ajan puutteeseen. Yliopiston aloittamisen jälkeen olen ollut hurjalla vauhdilla kaikessa kiinnostavassa mukana. Enkä edes kaikessa. Olen lähiaikoina yrittänyt jarrutella koko ajan hieman enemmän, jotta välttyisin niiltä kiireisimmiltä ja stressaavimmilta viikoilta, joista en nauti, vaikka tekeminen onkin kivaa. Haluaisin ehtiä myös viettämään rauhallista vapaa-aikaa lukien kirjoja ja nähden kavereita sekä pyörien ympäriinsä Helsingissä.

Opiskelujen yhteydessä tämä "vapaa-aika", jolloin ei tarvitse ajatella mitään kouluun tai vastuihin liittyen on aika vähissä, sillä on todella vaikea saada ajatukset irti asioista, joita joutuu joka tapauksessa vapaa-ajalla tekemään. Tänä kesänä huomasin, kuinka hyvää mielelle teki pelkkä oleminen ja spontaani rauhassa ottaminen. Vaikka muinakaan kesinä en ole opiskellut, vaan tehnyt kokopäivätöitä, oli tämä kuitenkin elämäni ensimmäinen, jolloin osasin oikeasti ottaa rennosti, jättää aikataulutukset pois ja nauttia oikeasti vapaa-ajasta. Ei ollut kiirettä puistoon, jotta ehtisi nauttia vielä viimeisistä auringon rippeistä ja ruskettua hiukan - en edes yrittänyt koko kesänä ruskettua. Varoin muutenkin liikaa aikataulutusta. Kai tässä on hieman aikuistuttu, kun osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ja oikeasti, kesä taisi olla elämäni paras, mutta ei todellakaan jää viimeiseksi parhaaksi! Tässä mennään vain koko ajan eteenpäin, itsensä tuntemisen oppimisessa, ja uskon vahvasti, että seuraavasta kesästä tulee taas edellistään parempi.

Tänään päässä liikkunut kiperä pähkinä on se, mitä kaikkea on tarpeellista opiskella? Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea saan opiskella? Olen luonteeltani opiskelijasielu ja löydän enemmän kiinnostavia kursseja, pääaineita ja aloja kuin pystyisin ikinä todellisuudessa opiskelemaan. Olen kiinnostunut kaikesta, mutta en mistään ylitse muun. Minulla on siis koko ajan tarve haalia lisää mielenkiintoisia kursseja, joita en kuitenkaan jaksa enkä ehdi suorittaa ihan täydellä teholla. Onneksi tunnen jaksamiseni, enkä siis todellisuudessa haali liikaa kursseja, päinvastoin. Tällä hetkellä yritän ottaa mahdollisimman rennosti, eikä minulla kovin paljoa koulua tänä syksynä ole, sillä sitä muutakin tekemistä on tällä hetkellä aika runsaasti. Mutta silti löydän koko ajan kiinnostavia kursseja, joita haluaisin käydä. Jos ehtisin. Jos jaksaisin. Jos minulla olisi enemmän aikaa.

Voi tätä valintojen maailmaa. Tiedän, että tämä on enemmän positiivinen kuin negatiivinen ongelma. Olen siinä suhteessa onnekas, että maailma on minulle valintoja täynnä, ja kun tiedostan, että minun ei tarvitse löytää sitä yhtä intohimoa, vaan annan itselleni luvan mennä polkuja, jotka kiinnostavat minua, ja kehittää itseäni niillä osa-alueilla, jotka kiinnostavat minua. En usko yhteen tavoitteeseen elämässä ja uralla, omalla kohdallani. Itseni tuntien tiedän, että elämä on tie, polku, monimutkainen viidakko, jota taivallan jatkuvasti eteenpäin. Löydän matkalla paljon kiinnostavia asioita, ja minun pitää yrittää järjen ja tunteen yhteispelillä tehdä oikeat valinnat itselleni - olen järki-ihminen mutta osaan tehdä asioita myös tunteella, sillä haluan tehdä enimmäkseen asioita, joista nautin ja joita rakastan.

Kaipa tässä siis päivä kerrallaan mennään niin kuin ennenkin, ja yritän keskittyä nyt näihin aiheisiin ja kursseihin, joita tällä hetkellä käyn, vaikka mieleni laukkaa jo taas ihan muissa aiheissa. Siispä Auf Wiedersehen, jatkan tältä päivältä vielä hetken saksankielen opiskelua.

Ala-asteen viidennellä luokalla saimme valita joko saksan tai ranskan opiskelun, ja minä valitsin ranskan. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseen, sillä rakastan kieltä. Tänä syksynä ranskankurssit eivät istuneet lukujärjestykseeni, joten lähdin innokkaana saksan alkeiskurssille. Tuntuu siltä, että kyllä kannatti. Kohta olen valmis tekemään elämäni ensimmäisen matkan Berliiniin ja vieläpä yllättäen osittain saksankielentaitoisena! Kyllä kielten opiskelu on antoisaa, reissuista saa siten irti paljon enemmän.

Mukavaa sunnuntaita ihan joka iikalle ja ikiselle! Muistakaa viettää mukava sunnuntai ja tehdä asioita, joista nautitte. Sunnuntai on ihana, viikon viimeinen päivä, jolloin kuuluu ja saa tehdä asioita ihan rauhassa. Ei ole pakko tehdä mitään jos ei huvita, mutta jos saa aikaan jotain, saa se olon sitäkin paremmaksi. ;-)

Vaeltamassa Abiskossa

Kööpenhaminan jälkeen palattiin hetkeksi arkeen, kunnes lähtö koitti taas. Viikonloppu vierähti Pärnussa, ja ensimmäistä kertaa siellä vieraillessani aukesikin se, miksi ihmiset sinne kulkeutuvat. Pieni idylli Itämeren rannalla, helppo tulla niin autolla kuin veneelläkin. Kaupunkiin en ehtinyt kiireellisen agendan takia kunnolla tutustua enkä kuvia näpsiä, joten siirryn seuraavaan matkustuskohteeseen.

Nimittäin Pohjois-Ruotsiin. Abiskoon. En ole koskaan ollut niin pohjoisessa. (Enkä myöskään vaeltamassa ylipäätään.) Uusi kokemus oli mahtava ja kuvat kertovat maisemista paremmin kuin sanat, joten annetaan niiden johtaa.

Seuraavissa näkymissä nautimme lounasta. Tarvitseeko tähän enää lisätä mitään? En todellakaan tiennyt, että Pohjois-Ruotsissa on näin upeita paikkoja.

Alla fiilisteltiin auringonlaskua yöpymispaikallamme.

Seuraavaksi sitten tietysti Norjaan vaeltamaan. ;-)

Uusia seikkailuja takana

Edelliseen palaten, syysflunssa selätettiin onnistuneesti ja kouluun päästiin - niin kuin myös reissuun jos toiseenkin. Olen matkustanut kuukauden sisään kohta melkein kaikki Suomen lähivaltiot läpi, mutta pidemmäs en ole päässyt. Noh, kelpaa tämäkin.

Vielä on muutama kuva Kööpenhaminasta jäljellä, ennen kuin siirryn seuraaviin kohteisiin. Tässä siis paloja vielä sieltä.

 Kävimme tutustumassa Rosenborgin linnaan.

Onkohan minusta tulossa vanha, kun innostun linnoista ja perinteisistä nähtävyyksistä? Jos on, niin hyvällä tavalla vanha. Vastustan ikäkriisejä ja olen joka vuosi vain nauttinut vanhenemisesta, ehdin ja saan kokea koko ajan enemmän.

Ja sitten oli tietysti Christiania, jonka yhdellä sisäänkäynnillä oli jokseenkin näyttävä julkisivu. Mielenkiintoista on se, kuinka Christianiasta on ajan saatossa kasvanut vapaakaupunki. Pusher Streetillä oli aivan oma jännittävä tunnelmansa.

Toiseksi viimeisenä päivänä lähdimme heti aamusta Rautatieasemalle ja hyppäsimme junaan, joka kuljetti meidä Juutinrauman sillan yli Malmöön. Vietimme Malmössa puolisen päivää kierrellen ympäriinsä ja tutustuen maisemaan. P.S. Kuka on seurannut sarjaa Silta? Vierailua Malmöön saattoi myös vauhdittaa se, että Silta-sarjan ensimmäinen tuotantokausi tuli katsottua loppuun Kööpenhaminaan lähtöä edeltävänä iltana. Reissussa kolmantena päivänä päätimme ex tempore lähteä vierailulle toiselle puolelle Juutinraumaa. (Ja se sarja, se on hiton hyvä. Voin suositella.)

Juutinrauman sillan yli.

Ensiksi Malmön vanhan kaupungin Stortorgetille saapuessamme istahdimme kahville ihailemaan aurinkoista päivää ja tutustumaan rauhassa kaupungin menoon ja karttaan, jonka sai rautatieasemalta kaupasta ilmaiseksi.

Malmön kokonaiskuva jäi tietysti puolikkaan päivän vierailun takia vajaavaiseksi, mutta oli oikein mukava poiketa kaupunkiin ja eniten ehdimme juuri tutustua kauniiseen vanhaan kaupunkiin.

Takaisin Kööpenhaminassa, pysähdyttyämme selaamaan hetkeksi karttaa kun etsimme erästä vaatekauppaa, eräs kaupunkilainen pysähtyi kysymään voisiko auttaa. Hän poikkesi näyttämään meille tämän upean sisäpihan, jotan tuskin vahingossa löytää. Sisäpiha on hänen kertomansa mukaan kaupungin ainoita, joka ei tuhoutunut tulipaloissa.

Sisäpihan lähellä sijaitsee Rundetaarn, jonka huipulta myös näkee kyseiselle sisäpihalle. Itse kun satun rakastamaan korkeita paikkoja ja kaupungin kattoja, tämmöisten paikkojen löytäminen on aina mukavaa. Ylhäältä näkee niin pitkälle ja saa kaupungista erilaisen kokonaiskuvan.

Siinä varmaankin viimeiset kuvat Kööpenhaminasta, joka jätti lämpimät muistot. Kaupunkiloma oli mitä parhain kesän lopettaja ennen arkeen paluuta, ja olinhan jo kauan haaveillut kaupungissa vierailemisesta. Olen myös henkeen ja vereen kaupunkilomailija, sillä nautin päästessäni tekemään ja näkemään kaupungissa, rakastan rakennuksia, kerrostaloja ja upeita näköaloja. Kaupungit vain jollain tapaa sytyttävät.

Syysflunssa syyskuun ekana

Sieltähän se tuli. Syyskuun ensimmäinen alkoi ja silloin alkoi myös kipeys. Tällä hetkellä makaan sohvalla ja yritän juoda kaikki maailman rohdot, jotta parannun huomiseksi. Paljon huonompaa paikkaa sairastua ei nyt voisi olla, vaikka harvoin hyvää tilaa sille löytyykään.

Juuri kun olen täynnä energiaa aloittamaan koulun. Suoritan tänä keväänä sivuaineen toiseen yliopistoon, joten aivan uudenlaiset kurssit ja erilainen opetus odottaa. Läsnäolopakollista opetusta on kaksi päivää viikossa klo 9-16, ja tämän olisi tarkoitus alkaa huomenna. Arvaattekin, etten ole kovin mielissäni tämänhetkisestä terveydentilastani. Inhottavinta olisi juuri olla pois ensimmäinen päivä - ja kun joka päivä tehdään niin paljon, ei vain kuunnella luentoja vaan myös erityisesti tehdään - niin jälkeen jää helposti.

Yllä oleva vihko on löytö Kööpenhaminan Urban Outfittersista. Kansi rokkaa ja oikein hohkaa inspiraatiota, mitä tulen syksynä tarvitsemaan enemmän kuin opinnoissa tähän mennessä (mikä on ihanaa!). Ja yksinkertaisesti, en tiedä mikä siinä on, mutta kissat ovat niin cooleja…

Puhtia siis riittäisi, mutta nyt joudun tyytymään korkeintaan tähän:

Sohvalla makaamiseen ja kirjan lukemiseen tai Netflix-sarjojen tuijotukseen. Mutta sohva on linnani ja asenteeni on "lepää mutta taistele". Nyt otetaan kovat aseet käyttöön, ja aion tehdä ihmeparantumisen huomiseksi.