Pää pyörällä

Aiheita riittäisi mutta aikaa kirjoittaa ei ole loputtomasti. Odotan rauhallisia syysiltoja, kun saan käpertyä sohvalle, juoda kahvia ja teetä sekä lukea ja kirjoittaa. Haluaisin myös aloittaa uuden harrastuksen, piirtämisen ja maalaamisen. Syksyn kurssit Helsingissä ovat aika lailla jo käynnissä ja ryhmäkoot täynnä, mutta tavoitteena on ensi keväänä osallistua jollekin kurssille. Nuorena piirtäminen oli mahtavaa, mutta miksi se jäi? Miksi pitäisi tulla tylsäksi aikuiseksi. Siihen en taivu.

Alla olevan kuvan nappasin eräältä Töölön sisäpihalta. Kuva ja erityisesti ylhäällä aukeneva taivas symboloi minulle mahdollisuuksia. Pienikin voi ponnistaa pitkälle. Olen pohtinut paljon sitä, mitä haluan tehdä, seuraavaksi. Yksi sivu sulkeutuu tämän syksyn aikana, ja sen jälkeen kaikki on taas kiinni omista valinnoista - mitä haluan tehdä ja mihin lähteä mukaan. En ole vielä varma. Mutta onneksi ei vielä tarvitsekaan olla.

Haluaisin parantaa blogin ulkoasua, mutta olen tullut laiskaksi näiden säätöjen tekemisessä. En ole jaksanut perhetyä asiaan tarkemmin, mutta jossakin vaiheessa tätä ulkoasua on pakko vähän värkätä, se on selvä. En pidä ulkoasua tällä hetkellä kovinkaan hurmaavana.