Mahdollisuuksien viidakko

Tämän hetken ja oikeastaan jo pidemmänkin ajan murhe liittyy mahdollisuuksien määrään ja ajan puutteeseen. Yliopiston aloittamisen jälkeen olen ollut hurjalla vauhdilla kaikessa kiinnostavassa mukana. Enkä edes kaikessa. Olen lähiaikoina yrittänyt jarrutella koko ajan hieman enemmän, jotta välttyisin niiltä kiireisimmiltä ja stressaavimmilta viikoilta, joista en nauti, vaikka tekeminen onkin kivaa. Haluaisin ehtiä myös viettämään rauhallista vapaa-aikaa lukien kirjoja ja nähden kavereita sekä pyörien ympäriinsä Helsingissä.

Opiskelujen yhteydessä tämä "vapaa-aika", jolloin ei tarvitse ajatella mitään kouluun tai vastuihin liittyen on aika vähissä, sillä on todella vaikea saada ajatukset irti asioista, joita joutuu joka tapauksessa vapaa-ajalla tekemään. Tänä kesänä huomasin, kuinka hyvää mielelle teki pelkkä oleminen ja spontaani rauhassa ottaminen. Vaikka muinakaan kesinä en ole opiskellut, vaan tehnyt kokopäivätöitä, oli tämä kuitenkin elämäni ensimmäinen, jolloin osasin oikeasti ottaa rennosti, jättää aikataulutukset pois ja nauttia oikeasti vapaa-ajasta. Ei ollut kiirettä puistoon, jotta ehtisi nauttia vielä viimeisistä auringon rippeistä ja ruskettua hiukan - en edes yrittänyt koko kesänä ruskettua. Varoin muutenkin liikaa aikataulutusta. Kai tässä on hieman aikuistuttu, kun osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ja oikeasti, kesä taisi olla elämäni paras, mutta ei todellakaan jää viimeiseksi parhaaksi! Tässä mennään vain koko ajan eteenpäin, itsensä tuntemisen oppimisessa, ja uskon vahvasti, että seuraavasta kesästä tulee taas edellistään parempi.

Tänään päässä liikkunut kiperä pähkinä on se, mitä kaikkea on tarpeellista opiskella? Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea saan opiskella? Olen luonteeltani opiskelijasielu ja löydän enemmän kiinnostavia kursseja, pääaineita ja aloja kuin pystyisin ikinä todellisuudessa opiskelemaan. Olen kiinnostunut kaikesta, mutta en mistään ylitse muun. Minulla on siis koko ajan tarve haalia lisää mielenkiintoisia kursseja, joita en kuitenkaan jaksa enkä ehdi suorittaa ihan täydellä teholla. Onneksi tunnen jaksamiseni, enkä siis todellisuudessa haali liikaa kursseja, päinvastoin. Tällä hetkellä yritän ottaa mahdollisimman rennosti, eikä minulla kovin paljoa koulua tänä syksynä ole, sillä sitä muutakin tekemistä on tällä hetkellä aika runsaasti. Mutta silti löydän koko ajan kiinnostavia kursseja, joita haluaisin käydä. Jos ehtisin. Jos jaksaisin. Jos minulla olisi enemmän aikaa.

Voi tätä valintojen maailmaa. Tiedän, että tämä on enemmän positiivinen kuin negatiivinen ongelma. Olen siinä suhteessa onnekas, että maailma on minulle valintoja täynnä, ja kun tiedostan, että minun ei tarvitse löytää sitä yhtä intohimoa, vaan annan itselleni luvan mennä polkuja, jotka kiinnostavat minua, ja kehittää itseäni niillä osa-alueilla, jotka kiinnostavat minua. En usko yhteen tavoitteeseen elämässä ja uralla, omalla kohdallani. Itseni tuntien tiedän, että elämä on tie, polku, monimutkainen viidakko, jota taivallan jatkuvasti eteenpäin. Löydän matkalla paljon kiinnostavia asioita, ja minun pitää yrittää järjen ja tunteen yhteispelillä tehdä oikeat valinnat itselleni - olen järki-ihminen mutta osaan tehdä asioita myös tunteella, sillä haluan tehdä enimmäkseen asioita, joista nautin ja joita rakastan.

Kaipa tässä siis päivä kerrallaan mennään niin kuin ennenkin, ja yritän keskittyä nyt näihin aiheisiin ja kursseihin, joita tällä hetkellä käyn, vaikka mieleni laukkaa jo taas ihan muissa aiheissa. Siispä Auf Wiedersehen, jatkan tältä päivältä vielä hetken saksankielen opiskelua.

Ala-asteen viidennellä luokalla saimme valita joko saksan tai ranskan opiskelun, ja minä valitsin ranskan. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseen, sillä rakastan kieltä. Tänä syksynä ranskankurssit eivät istuneet lukujärjestykseeni, joten lähdin innokkaana saksan alkeiskurssille. Tuntuu siltä, että kyllä kannatti. Kohta olen valmis tekemään elämäni ensimmäisen matkan Berliiniin ja vieläpä yllättäen osittain saksankielentaitoisena! Kyllä kielten opiskelu on antoisaa, reissuista saa siten irti paljon enemmän.

Mukavaa sunnuntaita ihan joka iikalle ja ikiselle! Muistakaa viettää mukava sunnuntai ja tehdä asioita, joista nautitte. Sunnuntai on ihana, viikon viimeinen päivä, jolloin kuuluu ja saa tehdä asioita ihan rauhassa. Ei ole pakko tehdä mitään jos ei huvita, mutta jos saa aikaan jotain, saa se olon sitäkin paremmaksi. ;-)